“Tässä, ota! Turhaan kuuntelin sinua!” tuntematon nainen huusi.
Kasvatan tytärtä, jonka mieheni rakastajatar synnytti. Kyllä, luit oikein. Joku saattaa ajatella, että minä olen järjiltäni ja tarvitsen hoitoa. Mutta pyydän kuuntelemaan tarinaani loppuun.
Vuonna 2005 meillä Alekin kanssa oli perhe ja oma yritys. Rakkaalla oli useita ruokakauppoja, ja tavarat tuotiin Puolasta, Italiasta ja Saksasta. Hänen työnsä antoi minun olla kotona ja keskittyä kotiin ja perheeseen. Meillä oli silloin viisivuotias poika, Mikko. Omistin itseni täysin hänen kasvattamiselleen ja taloudenpidolle. Kotona Alekia odotti aina lämmintä lihakeittoa, perunasosetteja ja kaalikääryleitä. Eikä tietenkään unohdeta täydellisen siisteyden ylläpitämistä.
Mutta kaikki romahti sen kirotun illan aikana. Olimme palaamassa ystävien luota kotiin, ja Mikko nukkui autossa. Lähestyessämme kotiamme huomasin, että Alek alkoi hermostua. Porteilla seisoi nuori nainen ja piti vaaleanpunaista vilttiä kädessään. Kun astuimme autosta ulos, hän juoksi mieheni luo:
“Tässä, ota! Turhaan kuuntelin sinua enkä tehnyt aborttia!”
Seisoin paikallani kuin jäätyneenä. Alekkaan ei tiennyt, mitä oli tapahtumassa.
“En halua nähdä häntä enkä kuulla hänestä! Älä uskalla soittaa minulle tai sanoa mitään tyttärelleni!”
Seisoin pakkasessa lumimyrskyssä muutaman minuutin. Joitakin naapureita kurkisteli ikkunoistaan meidän suuntaamme. Alek pysyi vaiti kantaen vaaleanpunaista vilttiä.
“Menkäämme sisään, ei täällä tarvitse seisoskella. Selitän kaiken kotona…”
Kävi ilmi, että nainen oli entinen työntekijämme, joka oli eronnut vuosi sitten. Ja arvatkaapa mikä syy siihen oli.
“Ja mitä me teemme hänen kanssaan?” Alek kysyi hiljaa, kun hän laski tytön varovasti sänkyyn nukkumaan.
“Mitä muutakaan? Kasvatamme hänet. Hän on… sinun tyttäresi.”
Sovin lääkäreiden kanssa, että he kirjaisivat minulle feikiksi raskauden potilastietoihin lahjuksen turvin. Nimesimme tytön Ainoaksi. En tuntenut häntä kohtaan vihaa tai muita negatiivisia tunteita. Ymmärsin vain, että lapsi ei ollut syyllinen mihinkään. Miksi vihaisin kaksikuukautista vauvaa?
En pystynyt antamaan Alekille anteeksi petosta pitkään aikaan. Kävimme psykologilla ja harkitsimme jopa avioeroa. Mutta tiedättekö mitä aika parantaa kaiken. Näin, että mies todella katui tekoaan ja yritti ansaita luottamukseni takaisin. Älkää uskoko, että annoin anteeksi yhdessä yössä siihen meni vuosia.
Poikamme Mikko rakasti Ainoota suunnattomasti. Hän leikki hänen kanssaan jatkuvasti, käveli lastenvaunujen kanssa ulkona ja kerskasi kavereilleen, kuinka kaunis pikkusisko hänellä on. Eikä koskaan antanut kenenkään loukata Ainoaa.
18 vuotta on kulunut. Aino on kasvanut ja muuttunut Alekin näköiseksi kopioksi. Hän jopa rypistää nenäänsä samalla tavalla aivastaessaan. Olen kutsunut häntä omaksi tyttärekseni, vaikka jotkut naapurit vieläkin kuiskuttelevat seläni takana ja katselevat meitä vinosti, kun kävelemme Ainoan kanssa pihalla.
Viikko sitten Ainoalla oli syntymäpäivä hän täytti 18. Päätimme juhlia aluksi perheen kesken, minkä jälkeen Aino lähtisi ystävineen kahvilaan. Paikalle saapuivat anoppi ja appi, vanhempani ja Ainoan kummit. Sitten odottamatta ilmestyi uusi vieras Ainoan äiti.
“Mitä sinä täällä teet?” Alek sähähti ja talutti hänet ulos pihalta.
“Mitäpä muuta? Olen tullut tapaamaan tytärtäni. Missä Viola on?”
“Hänen nimensä ei ole Viola, vaan Aino. Mitä sinä oikein haluat?”
“Herranen aika, ette edes keksineet hänelle parempaa nimeä? Toin hänelle lahjoja meikkejä, uuden puhelimen. Missä hän on?”
“Kuule, hänellä on vanhemmat. Sinä olet tyhjä paikka. Muistitko tyttäresi vasta 18 vuoden päästä? Missä sinä olet ollut kaikki nämä vuodet?”
“Mitä se sinulle kuuluu? Haastan teidät oikeuteen!”
“Painu helvettiin ja älä uskalla enää näyttää nenääsi tänne. Muuten soitan poliisit.”
Alek karkotti naisen tiehensä. Silloin ymmärsin, ettei mikään voi tuhota perhettämme. Olemme valmiita puolustamaan toisiamme ja antamaan rakkautta. Alek on loistava isä, ja olen onnellinen, että lapsillamme on hän kaltainen isä.
Pystyttekö te hyväksymään toisen lapsen omaksenne, kuten minä tein?
